Tiina Kinnunen tekee freelancerina audiovisuaalisen kääntäjän töitä. Välillä hän rauhoittuu palapelien äärellä.
– Työssäni on koko ajan mukana teksti, ääni ja kuva. Työ on hyvin visuaalista. Audiovisuaalinen elementti on työssä koko ajan mukana. Erityisesti ääni on tärkeä, koska se ratkaisee, mitä käännän.
Joskus on hyvä päästä äänestä ja siitä tekstistä pois, Tiina kertoo. – Palapeli on ihana siitä, että se on pelkästään visuaalista.
Harvoin Tiina kuuntelee mitään palapeliä tehdessään, vain musiikki saattaa soida taustalla. Hän sanoo olevansa superhuono mietiskelijä.
– Olen enemmän tekijätyyppi. Palapeli on minulle mindfulnessia. Se on konkreettista käsillä tekemistä, jossa mieli voi harhailla omissa jutuissa.
Tiinan pöydällä on usein aikuisten palapeli tekeillä. Kun hän kohtaa työssään jonkin jumikohdan, hän saattaa päättää, että hän etsii palapeliin kymmenen palaa ja jatkaa sitten töitään.
– Ja kun saan jonkin ison työputken päätökseen, aloitan jonkin uuden palapelin.
Palapeliharrastuksen lisäksi Tiina laskee stressiä kävelemällä ja luonnosta nauttien.
– Palapelit on niin täydellinen vastapaino työlle. Ja se kuva ei liiku minnekään, Tiina kertoo ja nauraa päälle.
Palapelit isoäidiltä peritty harrastus
Tiina isoäiti oli innokas palapelien kokoaja. Hänellä oli aina aikuisten palapeli tekeillä makuuhuoneen työpöydällä, Tiina muistelee. Mummi asui ihan koulun lähellä. Koulun jälkeen vielä teininäkin Tiina viihtyi isoäitinsä luona.
– Paistettiin lettuja ja tehtiin palapeliä.
Jouluna Tiina on saanut aina kolme joululahjaa: palapelin, yöpuvun ja kirjan.
– Ne on sellaisia joulujuttuja.
Vieläkin Tiina saa lapsilta palapelin joululahjaksi, joten perinne jatkuu.
Palapelit kuuluvat vahvasti myös Tiina perheen lomiin. Lomalla heillä on kotona aina jokin aikuisten palapeli työn alla.
– Helposti unohdun palapelin ääreen, tunti menee hetkessä. Joskus minua ärsyttää, kun valitsen liianvaikean palapelin. Sitten kun palat alkavat loksahdella paikoilleen, se tuntuu hyvältä.
Tiinan siippa antaa puolisonsa tehdä palapelejä rauhassa. – Välillä hän tulee kysymään, haluanko lasin viiniä siihen seuraksi.
Aikuisten palapelit ovat sopivaa lomatekemistä
Myös pariskunnan lapset tekevät palapelejä puolisoidensa kanssa.
– Kun ollaan yhdessä lomareissulla tai vaikka äidin luona jouluna, tehdään yhdessä palapeliä. Äidin luona on iso pöytä, joten siellä voidaan tehdä 2000-palaisia. Välillä on kiva vetäytyä palapelin ääreen, jos oleilu menee liialliseksi hulinaksi.
Kotonaan Tiina kokoaa 1000 palan palapelejä ja 1500 palan palapelejä. Tiina kertoo, että 500 palan palapeli on hänelle ”vähän sellainen välipala”.
Pystymalliset palapelit Tiina tekee niin, että hän kokoaa yläreunan ensin. Hän kokoaa esimerkiksi taivaan ensin ja siirtää sitten valmiin yläreunan paikoilleen.
– Ei tarvitse kurotella. Usein aloitankin taivaasta ensimmäisenä. Teen juuri New York -aiheista, jossa on pilvenpiirtäjien ja taivaan raja. Teen rakennusten muodostavan rajan ja taivaan ensin ja siirrän sitten kokonaisuuden ylös. Sitten on se kiva osuus jäljellä.
Yleensä Tiina aloittaa kokoamisen reunoista. Sen jälkeen hän kokoaa selkeitä kokonaisuuksia.
– Esimerkiksi jos näen, että tuossa on paljon keltaista, kokoan sen sitten. Etsin rajapintoja ja aloitan siitä rakentamaan.
Aina tekemättömiä palapelejä hyllyssä
Tiinalla on aina aloittamattomia palapelejä hyllyssä, sillä hän valitsee seuraavan palapelin mielentilansa mukaan.
– Se on kuin lukeminen. Kaikki kirjat eivät sovi kaikkiin mielentiloihin ja eikä kaikki palapelit sovi kaikkiin mielentiloihin.
Palapelejä Tiina kokoaa harvoin uudestaan.
– Äidin luona on yksi New York -palapeli, joka porukalla välillä kootaan vaikka se on koottu jo useampaan kertaan.
Palapelit Tiina kierrättää kavereilleen, joilla on teini-ikäisiä lapsia.
– Monessa teiniperheessä palapelin kokoamisen yhteydessä tulee juteltua asioita, joista muuten ei puhuttaisi, hän vinkkaa.
Myös monessa kirjastossa on yhteispalapelejä, joihin voi ohimennen käydä laittamassa muutaman palan.
– Se on hauska idea, koska siinä ihmiset kohtaavat. Yhteisöllinen palapeli on hauska ajatus.